NORJA, FAGERVIKA: OSA 2

Neljä kaverusta teki 14 – 18.7.2010 toisen kalastusmatkan samaiseen paikkaan Norjassa kuin kaksi vuotta sitten. Henkilökohtaisesti tuumin että nyt pitää saada ylös se joka edellisellä reissulla viimeisenä päivänä katkaisi siiman, mutta kävikin nyt niin että siimat katkesivat kolmesti. Tällä kerralla makrillit olivat niin ottipäällä, että niitä sai paiskoa takaisin kyllästymiseen asti. Poikkeuksena viime reissuun oli myös, että Jukan kanssa saatiin kampelat mieheen, vaikkakaan ei kovin suuret. Makua ja ihmettelemistä niissä valkomahoissa olikin sitten senkin edestä koko porukalle!
Kelit olivat myös nyt hyvät, mutta tällä kerralla Atlantti tarjosi muutakin kuin tyyntä pintaansa. Keli vaihteli pienen luokan myrskystä tyynehköön auringonpaisteeseen. Kalaa silti nousi niin hyvin, että jäistä fileetä saadaan nauttia vielä ensi kesänäkin. Josko sitten sillä seuraavalla kerralla joku meistä pääsisi siihen kymppikerhoon!

Terveisin, Jani Ojanperä

 

Otteista näkee, että Artolla jotain suurta siiman päässä.

(kuva: Jani Ojanperä)

Jounilla hymy herkässä, kun omat vapavälineillä saadut ennätykset paukkuu! 8,1kg turska, joka jäikin reissun suurimmaksi.

(kuva: Jani Ojanperä)

Serkuksia naurattaa kun saatiin ongittua pohjasta kampelat pienellä kalanpalalla. Olisiko ensi kerralla siiman päässä useampikiloiset pallakset?

(kuva: Jouni Ojanperä)

 

Tyhjää ei tälläkään kertaa vedetty, ja tässä vain yhden venematkan saalista, seitiä ja turskaa.

(kuva: Jouni Ojanperä)

Jukalla 6,5kg turska ja reilun 3 kg pikkuturska. Janilla 6kg turska ja 1,9kg seiti.

(kuva: Jouni Ojanperä)

Janilla täyspotti! Vettä n. 20m, litkassa neljä koukkua ja juksaa myöten kaikissa makrilli!

(kuva: Arto Ojala)

 

Jounilla kiinni jotain todella isoa. Kaiken sen työn jälkeen, vain noin 10m pinnasta koukut oikenivat ja saalis jäi aaltojen alle arvoitukseksi.

(kuva: Arto Ojala)

Keli ei aina ollut kuin morsian. Kuvassa makrillisyöttejä niitä isoja varten…

(kuva: Jani Ojanperä)

Jukalla neljän makrillin potti. Todella kovat taistelijat teetättivät usein lisätöitä siimasotkujen muodossa.

(kuva: Jani Ojanperä)